Voisiko joku tehdä tämänkin minun puolestani?

Kalliin työvoiman maissa yhä useammat työt ulkoistetaan halpamaihin. Kansainvälistä kilpailukykyämme tulisi siis nostaa esimerkiksi automaatioastetta korottamalla. Automaatioaste ei ole vielä Suomessakaan järin korkea, vaikka Suomella on siihen kaikki edellytykset. Vaikka suuryritykset ovat investoineet automatisointiin, laahaa automatisointi perässä erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Suurimmiksi esteiksi automatisointiin koetaan sen kalleus ja hankaluus. Ratkaisu tähän voisi olla yhteistyörobotit eli kobotit. Kobotit ovat kokonaiskustannuksiltaan halvempia, ja niiden ohjelmointi on niin helppoa, että se onnistuu maallikoltakin. Suomalaiset yritykset ja erityisesti työntekijät voisivatkin pohtia, voisiko kobotti tehdä tämänkin työn puolestani. Työntekijöiden osallistaminen on tärkeää, koska juuri työntekijät tietävät parhaiten missä tehtävissä kobotteja voitaisiin hyödyntää. Työntekijöiden ottaminen robotisointiprojekteihin on myös tärkeää, jotta ei synny vastakkainasettelua, jossa työntekijöistä pyritään pääsemään eroon robottien avulla. Ideaalitilanteessa työntekijän työkuva muuttuisi vain mielekkäämmäksi, ja kobotti suorittaisi työntekijälle epämielekkäimmät tehtävät.

Tehtäväksi kobotille voisi luoda esimerkiksi jonkin tyyppisen pick-and-place-sovellutuksen, tai vaikka asettaa se käyttämään teollisuuslaitetta. Kobotteihin voidaan myös asentaa lisälaitteita kuten hitsaus-, leikkuu- tai hiomakoneita. Yhdessä IO-porttien ja konenäön avulla mahdolliset tehtävät monistuvat entisestään ja jääkin käyttäjän mielikuvituksen varaan, kuinka kobottia voidaan käyttää. Kobotit soveltuvat erinomaisesti myös jatkuvaa tarkkuutta vaativiin töihin, jotka kävisivät pidemmän päälle ihmiselle puuduttaviksi. Parhaita töitä kobotille ovat kuitenkin monotoniset ja toistuvat työt, joita ihmiset eivät kuitenkaan halua tehdä.

Pakkaustyötä YuMi-kobotilla

Tässäkin projektissa lähdettiin pohtimaan voisiko kobotti tehdä osan monotonisesta pakkaustyöstä, jolloin työntekijälle jäisi vähemmän tehtävää ja työstä tulisi dynaamisempi. Asiakasyrityksessä tehtävä pakkaustyö on monivaiheinen, eikä se sisälly aiemmin mainittuihin tyypillisimpiin käyttökohteisiin. Kobotteja voidaan kuitenkin soveltaa mihin vain käsillä tehtävään työhön, ja kobotiksi valikoituikin kaksikätinen YuMi. Pakkaustyön vaiheista ensimmäiset ovat laatikon availua ja käsittelyä, ja nämä onnistuivatkin pienen hionnan jälkeen YuMilta erinomaisesti. Myös kaukosäätimen kiikkerä pick-and-place-tehtävä onnistui mainiosti. Pakkaustyön vaiheista kuitenkin viimeiset ja myös aikaa vievimmät olivat tarraus- ja loppupaketointivaiheet. Ne osoittautuivatkin liian monimutkaisiksi, käytännössä sokeasti käsiä liikuttelevalle kobotille.

Aikaa vievien vaiheiden soveltumattomuus automatisointiin johti myös kobotin heikkoon kannattavuuteen, vaikka laatikon avaaminen ja sulkeminen olikin sille hieno saavutus. Kobottia ohjelmoidessa kävi myös ilmi, että välillä YuMi työskenteli aivan kantokykynsä rajoilla, ja toistuvaan käyttöön tulisikin siis valita järeämpi kobotti.

Kuitenkin huomattiin, että kobotti voisi tehdä työntekijän puolesta osan tästäkin työstä, ja varmasti monesta muustakin suomessa tehtävästä työstä. Niinpä projekti antaa aihetta etsiä uusia töitä koboteille, jotta suomalaisten potentiaalia ei hukata yksinkertaisten ja tympeiden töiden tekemiseen.

Kirjoittaja

Jeremias Walkeajärvi
Sähkö- ja automaatiotekniikka
Projektiassistentti